Levottomat

Käytiin viime viikolla tytsyjen kanssa terassilla. Kuopion tori, vaikka kuopalla mutta mieluummin ilman. <3

Vaikka en olekaan vielä virallisesti heittänyt toivoani kouluun pääsemisestä, olen alkanut jo henkisesti valmistautua toiseen välivuoteen. En tiedä kuinka mukavaa se sitten on, mutta ehkä etsiydyn töihin, avoimeen yliopistoon ja harrastajateatteriin. Ja yritän olla karkaamatta ulkomaille tällä kertaa. :D Mutta ei sitä tiedä.....

Ääääh, tästä piti tulla toinen yhtä pitkä ja polveileva elämäni kuvaus kuin edellisestäkin postauksesta, mutta minua alkaa kyllästyttää siitä kirjoittaminen, eikä valittamista ole varmaan hauska kuunnellakaan. Tiivistettynä kuitenkin: tulevaisuus on jälleen kerran tyhmästi avoinna, varmoilta tuntuneet uravalinnat ovat alkaneet mietityttää uudella tavalla ja vielä epävarmemmat nostaa päätään. Aalto-yliopiston hylkäyskirje alkoi masentaa oikein kunnolla kun kävin katsomassa nettisivuilta hakijatilastot: viime vuonna hakijoita oli yli 50, pääsykokeisiin pääsi 9 ja minä olin yksi heistä. Tänä vuonna hakijoita oli 40, jatkoon otettiin 14 (= pääsemisprosentti oli viimevuotista parempi) ja minua ei hyväksytty kokeisiin. Mikä niissä ennakkotehtävissä nyt meni niin pieleen? Tällä kertaa minä panostinkin niihin ihan  kunnolla, esimerkiksi valokuvaustehtävä oli mielestäni paljon paremmin toteutettu kuin vuosi sitten. Äääääh eihän sitä auta miettiä, valitusoikeutta ei ole ja palautetta tehtävistä ei anneta. Pää pystyyn ja silleen

Nyt minä yritän piristyä ja oppia elämään hetkessä tai jotain sinne päin (tällä hetkellä olen ka-ma-lan pahalla tuulella koko ajan, ärsyttävää). Tähän auttavat ehdottomasti aurinkoinen päivä, puutarhatyöt ja yhden yön reissu (siis autonpesureissu) mökille!

Ps. Kaipaisikohan tämä blogi jo uutta ulkoasua?