Au revoir mais pas adieux

Nyt se sitten tuli, lähtöpäivä. Piti tosiaan olla vain lomareissu, mutta potkittiin pihalle paria kuukautta liian aikaisin. Fiilikset on aika sekavat: minä en edelleenkään ollut se osapuoli, joka halusi lähteä. Millainen "koti" se sellainen on, josta "perheenjäsen" (minulle ei tehty ikinä työsopimusta koska olin kuulemma enemmän perheenjäsen kuin työntekijä...) heitetään ulos viikon varoitusajalla pienten erimielisyyksien vuoksi? Siinä suhteessa on aika petetty olo, koska itse en ollut tehnyt mitään mikä oikeuttaisi antamaan minulle potkut. Erimielisyydet olivat siis ihan oikeasti sitä luokkaa, että hostäitini mielestä aikataulutin päiväni väärin (ei siis riittänyt että kello 15.50 iltapäivällä talo oli siisti ja olin hakemassa lapsia koulusta ajoissa, vaan imuroinnin olisi pitänyt tapahtua tasan kello kymmenen tms), yksi viikonloppu en vapaaehtoisesti tyhjentänyt astianpesukonetta vaan jätin aamiaisastiani tiskialtaaseen, paukautin kuulemma aina auton oven liian kovaa kiinni ja kerran uskalsin hitsi vie sulkea tuuletusasennossa olleen parvekkeen oven ilman lupaa! Toisaalta tällaisesta ilmapiiristä pois pääseminen tuntuu myös hyvältä. Olo on aika vapaa ja helpottunut, mutta ei todellakaan huoleton. Työaikaa olisi ollut jäljellä vielä puolitoista kuukautta, ja sitä aikaa en aio viettää Suomessa, joten nyt pitää sitten kehitellä jonkinlainen varasuunnitelma. Eräänlainen ratkaisu onkin jo tarjolla, kertoilen lisää kunhan jotain varmistuu. :)

En ehtinyt ottaa kuvia tavarakasatani ennen talosta lähtöä (majailen nyt ystäväni luona Strasbourgissa tämän yön, tätä tekstiä kirjoittelen hauskan sarjiskahvilan ilmaisen netin välityksellä), mutta voin kertoa että sitä kamaa on PALJON. Olin ihan rahassa kerrytellyt sitä muun muassa sisustamalla huoneeni, koska minullahan piti olla kaksi matkustuskertaa kaiken poisviemiseen. No, nyt ei ollutkaan joten piti hieman soveltaa: Minulla on kaksi vetolaukkua, joista toinen painaa 23 kiloa ja toinen 21, 8 kilon käsimatkatavarajötikkä ja läppärilaukku johon olen heitellyt koneen seuraksi muutaman kirjan, dvdn ja huivin (etteivät ne levyt nyt vain mene rikki!). Tämän lisäksi lähetin postin katta Suomeen 7 kilon pahvilaatikon ja jätän ystäväni luo "pantiksi" Ikeasäkillisen vaatteita ja kenkiä. Onpahan ainakin pakko tulla takaisin niitä hakemaan! :D Kutsuisin tätä tavaraoperaatiota jo pieneksi ihmeeksi. En kyllä todellakaan tiedä, miten saan tämän koko kasan kuljetettua lentökentällä lähtöselvitykseen, tai apua junalla Helsingistä Kuopioon... tai edes siihen junaan!! Kyyti Frankfurtin lentokentälle lähtee aamulla kello 4.15, joten olen Suomessa jo iltapäivällä. Kirjoittelen sitten sieltä taas joskus. Tällä kertaa siis Ranskalle ja Strasbourgille näkemiin. Mutta ei missään nimessä hyvästi. :)

Kicked

Noniin anteeksianteeksi jälleen tätä kirjoittamattomuutta (lupasin olla pyytelemättä anteeksi mutta pyytelenpähän nyt kuiteskin), oli nimittäin tarkoitus kuvailla shoppailuviikonlopun ostoksia ja kertoilla synttäriviikonlopusta ja au pair -fiiliksistä mutta mutta tässähän kävi nyt näin että...



... minä sain potkut. (Ihan tälleen mielenkiinnosta kyselen että mistäs edelliseen postaukseen kommentoinut anonyymi sen jo kerkesi kuulla? :D) En ala vielä tarkemmin erottelemaan tässä syitä, kunnon fiilispostaus on tulossa kunhan saan asiani järjestettyä kuntoon ja tiedän että mitä aion tehdä loppukevään. Sen verran voin nyt kuitenkin sanoa, että päätös oli täysin perheen, ei liittynyt mitenkään työni laatuun ja tuli minulle ihan täysin puskista. Minulla ja hostäidillä on ollut jonkin verran erimielisyyksiä toimintatavoista sun muista, mutta minun mielestä kaikki oli aina hyvin puhuttu ja selvitetty ja ok ja viihdyin täällä, mutta näinpä joudun sitten lähtemään noin puolitoista kuukautta etuajassa. Fiiliksistä päällimmäisenä suru ja pettymys, ja myös pieni vihaisuus. Koska itse en olisi halunnut lähteä, nyt täytyy jättää pojat ja Strasbourg ja suunnitelmat ja kaverit ihan yllättäen. Matkustan tasan viikon päästä Suomeen "minilomalle" ja miettimään että miten pääsisin takaisin. Pari perhettä on ollut jo kiinnostuneena yhteydessä "testiaupparista", ja yksi kirjakauppakin olisi osa-aikaista työntekijää vailla, joten kyllä minä tänne vielä niiksi muutamaksi viikoksi palaan. :) Suomalainen sisu, periksi ei anneta!

Mutta tämä oli nyt tämmöinen pikaraportti, kerron jo ihan senkin takia, että ymmärrätte, miksei blogiin ole ilmestynyt/ilmesty sisältöä nyt ihan hetkeen. Mutta koska elämällä on taipumusta jatkua kaikenlaisissa tilanteissa, niin minä kipitän nyt pakkaamaan kapsäkkiäni, sillä huomisaamuna suuntaan rakkaimman Wilman luo MILANOON ! Viikonloppuloma Italiassa on kieltämättä ihan hyvä piristys ja päätös tämän elämäntilanteen loppumiselle. Palailen luultavasti Suomessa, adios!